Kurakuorrutus

Otsikosta voitte jo päätellä hieman mitä onkaan voinut tapahtua. Tosissaan siis  meidän kenttä on 'hieman' kurainen, mutta reenata siellä silti pystyy tällä hetkellä, ku on jo hiukka kuivahtanut siitä mitä aiemmin oli jolloi ei vaan yksinkertaisesti voinut mennä.  Eikä hevosia voi jättää vaan seisomaan pitkiksi ajoiksi talliin, vaan kyllä hevosen täytyy pystyä tuollaisessa menemään edes kävelemään.Mekin käveltiin ja vaan ravailtiin pari päivää , kun muuta ei voinut. Kunhan hevoset pääsivät liikkumaan,se oli tärkeintä.

Ratsastus alkoi hyvin ja olin oikein yllättynyt siihen kuinka rento Mila sitten oli, eikä sitten känkkäillyt yhtään. Se oli jo todella positiivinen yllätys ! Kokeiltiin pitkästä aikaa tuollaista pientä maastoestettä jota mila katseli jo kaukaa ja taisi muistaa mitäs ne värikkäät tikut siellä maassa oikein olikaan- taino ei ne nyt niin värikkäät ehkä ollutkaan :-D

Sitten siirryttii kentälle hyppäämään ja aivan alussa, kun Mila tuli minulle niin se saattoi kulmasta lähte pierupukkilaukka ympyrän tekemään ja samalla laittaa jalan todella alas jalkojen väliin. Ennen sieltä en ole tullut alas, mutta hupsista! satuin juuri olemaan kevyessä istunnassa kunnes tasapaino petti kun pukkas ja heitteli päätä alas ja en kyllä oikein edes kerennyt tajuamaan mitä koko tilanteessa kävi eikä sitä saatu videollekkaan, mutta ainoa muistikuva siitä jäi se, että yritin roikkua hetkisen ja näin vaan hevosen harjaa ja sitten tunsin märän takapuolessani ja kamalan kivun selässäni, enkä tippumisen jälkeen saanut hetkeen henkä vaan tunsin kamalan paineen lapaluiden välistä rintalastaan. Yritä siinä sitten vastata kysymykseen ''sattuiko?''. Loppuun kuitenkin vielä hetken henkeäni vetäisten kipusin takaisi selkään,vaikka se sattui mutten antanut  Milan enää tehdä sitä ja parit hypyt loppuun.

No kuitenkin hengissä ollaan, mutta hetkisen taas pitelen selkätukea,ettei taas pääse nitkahtamaan uudelleen ja niinkuin ehkä muistatte, että selkäni ei ole ehkä mikään maailman kestävin ja hyvin tapaturma altis :-D Surullisena totesin,että upouudet ratsatushousuni ovat nyt yltäpäältä mutaiset. Loppuen lopuks kaikki hyvin !

kaikki alkaa puhtaalta pöydältä

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kirjottaa tänne blogiin. Minulla on siis ollut olisikohan kolme blogia ja toisen poistin, koska ei innostus riittänyt ja  ensimmäinen olisi siis vain minun ja kisaponilleni Sandylle sitä pääset katselemaan tästä. Sandyn blogia en siis enään pidä erikseen. Kolmas blogihan siis on tämä tässä !  Ajattelin, että asiaa helpottaa huomattavasti se , että yhdistän kaiken ja toivon ettei siitä tule liian sekalainen, koska on tosi raskas yrittää pitää kolmea blogia tai edes kahta yhtä aikaan, kun on kumminkin kouluhommat, poikaystävä ja kaikki viisi eläintä hoidettavana.Minusta ei olekkaan kuulunut pitkään aikaan yhtikäs mitään joten palataanpas ajassa hieman taakse päin.

Ensinnäkin viime viikon perjantaina jouduin jättämän hyvästit ihanalle ja maailman sympaattisimmalle nelijalkaiselle tassuttajalle, Martalle. Martta oli kultainennoutaja, mutta se oli todella säikky ja pelkäsi esimerkiksi nyt leivänpaahdinta ja uunin lämmitystä. Sillä oli  myös eroahdistus. Päätimme, että se on saanut elää hyvän elämän ja se olisi aika lähteä nukkumaan ikuista unta. Koska ei se ollut enään koirallekkan mukavaa, kun pelkäsi kaikkea. Marttaa ei tutkittu sen enempää eläinlääkärillä,kun sillä oli joku paha hormooni juttu, en nyt muista että mikä. Koulusta, kun tulin kotiin huomasin, että kaikki sen peti,ruokakupit,valjaat oli poissa ja tajusin, Martta on lähtenyt.

Milan kanssa ollaan edetty jo todella paljon. Hevoselta on karsiutunut pois turhanpäivänen riehuminen ja pystyyn hyppiminen. Startattiin parit alue-estekilpailut kesällä ja mentiin vain 80cm ja 90cm. Molemmista siistit nollaradat, jes! Hyppytekniikka on parantunut ihan huisisti. Ennen saattoi tehdä vaan tasajalka hyppyjä ja hypätä mistä sattuu. Milassa on paljon hyviä puolia ja se on todella yritteliäs ja rehellinen. Uskokaa tai älkää, se ei kiellä! Vaikka se tulis, kuinka lähelle estettä se silti yrittää kaikkensa. Voin laittaa myöhemmin tänne videon siitä miten sen hyppytekniikka on parantunut ja muuttunut. 

kiitos kuvasta Janika Pelkonen !

kiitos kuvsta enmi.kuvat.fi !

Ja vielä Sandy. Se on päässyt nyt todellakin viettämään eläkepäiviään, vaikka kuinka sanoin, että en minä enää kisaa sillä, mutta aina kun ratsastin sandyllä ja nykysin siis mennään melkein vaan koulua, koska yritellään säästellä ponin jalkoja niin ajattelin, että minä haluan vielä näyttää kouluradalla tämän ponin vielä kerran ! Kun koskaan kouluradalla se ei ole toiminut hyvin vaan aina se on jännittynyt, mutta nyt 6 vuoden harjoittelun jälkeen päätin mennä vielä meidän seuran omiin koulumestaruuksiin. No mentiin sitten ihan ponienmestaruuksissa ja sieltä sitten tulikin pitkään haluamani koulumestaruus ! On se poni vaan niin hieno vieläkin! Tosin osaa se olla känkkäilijä vieläkin ja maastossa ei ole vieläkään oppinut kunnolla käyttäytymään vaan aina sen on päästävä hyppimään ja pelkäämään toisia hevosia.