Uusi kisatakki - Pikeur Shannon

Tilasin Saksasta taas kerran samasta tutusta Loesdausta. Tällä kertaa tosin tilasin vain tämän ihana ihanuuden uuden kisatakin ! Meni kauan etsiä sopivaa takkia, joka minun mieltäni miellyttää. Oon yleensä tosi nirso tälläisissä asioissa, mutta tämän takin nähdessä netissä en empinyt yhtään. Koko oli helppo katsoa kun entinen takki olin myös Pikeurin, josta en nyt enään raahinutkaan luopua kun kaupaksi ei mennyt. Nyt on ainakin kouluun sekä esteille omat takkinsa :-D Takki oli siis edullisesti alessa vielä vaan 179€ !

Takissa on ihanat bling bling yksityiskohdat hihassa, johon on tehty kruunu ja Pikeur lukee kauluksessa timanteilla ja keskimmäinen nappi on yksin timantti! Alla olevassa kuvassa näette myös tuolla takin yläosassa olevan kuvioinnin, joka on tehty jonkinäkösissä kimaltelevilla jutskilla, ei nyt juuri tule mieleen mitä mahtavat olla. Takki on aivan täydellisesti istuva ja joustava, mutta todella tyköistuva ja lyhyt, mitä takista hainkin. Värinä tässä on ihan musta. Plussana tässä takissa on kyllä pidemmät hihat, kuin entisessä takissani ja vetoketjulliset näppärät taskut, jossa pystyy hyvin kantamaan vaikkapa lähtölistan ja setelit. Taskut ovat isot, mutten silti tunkisi niitä täyteen kaikenmaailman kamppeita.

En ole todellakaan varusteurheilija, mutta oon aina miettinyt että millaisethan nämä Kingslandin sukat ovat, kun kuitenkin hintaa löytyy 15€. Monella on tämän tyyliset yksiväriset sukat tai sitten ne kaksiväriset sukat, jotka ovat ohuet pohkeen kohdalta. Nämä minun ostamat sukat olivat coolmax sukat. Väri ei ole kyllä ihan se mitä halusin ja koko on vähän reilu. Sukat näyttivät ihan tavallisilta sukilta, mutta kun laitoin nämä jalkaan, nää sai mut yllättymään. Hitto ! Nämähän on jopa tosi hyvät ja pehmoset jalassa. Tuntuvat kevyiltä eikä nukkaa eikä ole sellaiset karheat, niinkuin useat sukat ovat. Toivottavasti ei pesussakaan mene karheiksi. Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen näihin ostoksiini :)

Onnistunut hyppykerta ja panssarin testaus

Pitkästä aikaan äiti suostui tulemaan kuvaamaan edes hetkeksi kentän reunalle, jotta edes pari kuvaa tänne saisin ja niin sain kuin sainkin nimenomaan ne pari kuvaa.  

Meillä oli sunnuntaina Milan kanssa kunnon hyppypäivä, kun kentällä taas pääsi paremmin hyppäämään ja se oli lanattu ja pinta rikkoutunut hieman. Reenailut meni kaikinpuolin hyvin, koska vihdoin alkaa lähestymiset onnistua yhdessä nappiin ja rytmi säilyy. Myös iso askel on se, että laukka rullaa eikä Mila jännity ja jää pomppimaan paikoilleen ja se sattuu minun selkään, kun se pamauttaa minut satulaa vasten ja sitä kautta milskun selkään. Neidissä oli mukavasti virtaa ja hypyt kyllä tuntu erinlaisilta kuin vaikkapa vuosi takaperin. Ponnistusvoimaakin on lihasten myötä tullut julmettomasti lisää !

Milahan alkaa näyttää jo hevoselta hypätessään, mutta nuo karmivat jäljet lavoissa on kiitos loimen. Onneksi on talkkia joka auttaa. Mila on lähtenyt myös pikkuhiljaa enemmän itse imemään esteellä, eikä vain kiidä ja hyppää, kun hyvältä tuntuu. Se antaa myös minun ratsastaa sitä, ilman että se suuttuu ja vetäisee herneet nenukkiin. Eli paljon on edistystä tapahtunut 3 vuoden aikana!

Kuvassa myös näkyy, että meillä on panssari, jonka ei todettu auttavan Milaa yhtään, joten räyskämiset taitaa olla korvien välissä suurimmaksi osaksi. Ajateltiin siis, että panssari jakaisi sen paineen joka tulee normi satulavyöstä niin suuremmalle alueelle, mutta ei se siitä siis johtunutkaa. 

Vaaleanpunainen aarrearkkuni

Tänään pääsettekin tutkailemaan, että mitä sieltä Milan vaaleanpunaisesta lootasta nyt kaunistelematta sitten löytyykään ! Kieltämättä, avatessani harjapakkia minulla ei ollut kovinkaan paljoa tietoa, mitä siellä pohjalla sitten on, koska välillä on tapana kiireessa ja väsyneenä vaan heittää kaikenlaista tavarata sinne.

Tämä postaus on siis Blogitalli.fi.n VIIKON BLOGIHAASTE
Jos kiinnostaa näyttää muillekkin se sinun aarrearkkusi sisältö, niin käyppäs osallistumassa Blogitallin sivuilla täällä näin.  Yhtä onnekas bloggaaja palkitaan 1hevosvoiman sponsoroiman 2 kahden harjan setin ja yllätyspalkinnon !

Lähdetäänpäs purkamaan sitä harjaboxia nyt.

Tässä on jo pieni kurkkaus sinne likaiseen harjaboxiini, kun talvella ei tule oikein pestyä ja tuo vaaleanpunainen boxi ei oikein imartele värillään silloin... Toki tämä ei ole tavallinen boxi vaan soveltuu myös penkiksi, jonka päälle äiti heittää AINA kaikki likaiset ruokinta astiat ja kauhat. Se selittäneen laatikon päällisen mustanruskean kuorrutteen.

1. Entinen vaaleanpunaruskea suht.pehmeä taipuisa harja. Tämä on ollut enemmänkin käytössä sämpyllä kuin Milalla.

2. Ei kertaakaan käytetty hevosenkengän muotoinen jämäkkä harja, tuollaisella tapilla.

3. Hiten ja sämpyn kuminauhat löytyivät siis Milan pakista ! Löytyy pinkkejä ponille ja vähän miehisempään meininkiin mustia.

4. Equipagen fleecehanskatkin löytyivät !

5. Aivan mahtava lila hännän ja harjan selvitysharja. Ollut törkeän hyvä ja selvittää nopeasti ja katkomatta jouhia.

6. Milan lemppari vaaleanpunainen harja. Se on niiiiin pehmeä !

7. Vaaleanpunainen pehmoinen pölyharja.

8. Fiskarsin sakset täytyy löytyä pakista, jotta saadaan tukat kuntoon.

9. Aikoinaan polluxista tullut kaviokoukku, joka on osoittautunut erittäin huonoksi, mutta silti se jotenkin pyörii tuolla pohjala. Punainen kaviokoukku on kuitenkin aina käytössä ollut.

10. Tenavatalkilla pelastetaan Milan nahka. Koska loimet hiertää yleensä lavoista ja välillä on satula hangannut, kun Mila on lihonut ja satula ei olekkaan enään niin sopiva. Joten tälläinen pieni ensiapu milskulle.

11. Sämpyn vanha vaaleansininen puuvarrella oleva jämäkkä pölyharja. Ei kyllä ole tullut käyttöä.

12. Ihana pumpulin pehmeä harja, josta Mila tykkää. Tuntuu kuin hyppäisi hattaran sekaan.

13. Toinen samantyylinen kuin edellä mainittu harja, mutta hieman jämäkämpi ja enemmän harjaksia. Kuitenkin pysyy erittäin pehmeänä.

Milalla ei ole kovinkaan kovia harjoja, koska se ei vaan siedä niitä, kun omistaa kesät talvet vielä kaikenlisäksi niin silkkisen lyhyen karvan. Joten kovat harjat olen aikalailla käytöstä jättänyt pois, paitsi jos on kamala likapinttymä tai kova lika klöntti taikka sitten hännän & harjan selvitykseen.

Blondit harjoituskilpailuissa

Oltiin tällä kertaa seuramme harjoitusestekilpailussa Lumon kanssa.  Lumo on siis se suomenhevonen, jota minä olen esteille opettanut ja hypännyt Lumolla ensimmäiset esteensä. Lumoa alkoi kanssani yhdessä reenata aina välillä toinen aikuinen, joka käy sillä valmennuksissa, koska itse yleensä menen Milan kanssa ja ajat on hankala sopia sitten yhteen. Jotenka minä sitten valmentaudun sillä yksin äitini avustuksella. Koulua sillä treenaa tämän karvakorvan omistaja, Susanna.

kuva on kesän kisoista.

Nyt kun Lumon laukkaa on hiottu niin paljon paremmaksi, luonnistuu paremmin jo lähestymiset esteille ja kaarteiden ratsastus. Kunto ei vielä ole katossa ja kun sitä massaakin on, mutta siinäkin on jo hurjan suuri muutos tapahtunut. Kisoissa nimittäin jaksoi mennä kaksi rataa todella raskaalla pohjalla. Lopussa kyllä hieman alko vauhti hiipua, mutta ymmärrettäväähän se on.

 

Rata 1.50-60cm

Ensimmäinen rata sujui kieltämättä hyvin ! Lumo oikeastaan ylitti odotukseni. Tuntui, että oikeasti allani on hevonen eikä ruutitynnyri. Se oli herkkä ja kuunteli avut ja treeneihin unohdin laittaa kannukset jalkaan ja auta armias tuliko siitä yhtään mitään, kun tällä tarvitaan paljon pohjetta. Tuntui jopa helpon hyvältä ratsastaa Lumoa. Oksereille tuli hyvät lähestymiset ja huh, kyllähän tämä kääntyy vaikka pennin päällä, jos sille päälle sattuu !

Rata 2.70cm

Tälle radalle alkoi jo vauhti hyytyä, kun taisi alkaa ottamaan kunnon päälle. Toisinaan pohja on tälle hevoselle todella raskas, kuten huomaatte, ei ponski ole hoikimmasta päästä, mutta paljon on jo karissut pois. Radalla alkoi vähän Lumonkin keskittyminen mennä väsymisen vuoksi ja lähestymiset eivät enään olleet niin tarkkoja. Sarjalle se puski kyllä kovasti tuonne vasempaan reunaan. Mutta muuten kyllä ei voi olla kuin ylpeä tästä hepasta !:)