Milan ensimmäinen hieronta

Otsikon mukaan, tänään oli Milan ensimmäinen hieronta. Hierojana meillä oli Kari Tullinen.
Milaa ensin hieman ihmetytti hieronnan alussa, että mitäs ihmettä tämä nyt on. Kipeitä paikkojahan sieltä löytyi lavoista ja selkärangasta, johon tietenkin tamma reagoi ja vähä nyökytteli päätään sekä kiemurteli. Toiselta puolelta se olikin enemmän jumissa, juuri sieltä puolelta mihinkä on vino. Se oli kyllä ihan odotettavissakin !

Milasta huomasi, että alkoi pikkuhiljaa rentoutua kohta kohdalta. Olin tosi yllättynyt, että neiti käyttäytyi niinkin hienosti, vaikka varmasti välillä kirpasee, kun on niin jumissa. Kun hierontaa oli sitten kestänyt jo hiukka pidemmän aikaan, Mila alkoi sitten nuokkua ja suuri haukottelu alkoi. Huomasi kyllä, että alkoi nauttia jo hieronnasta. Teki kyllä hommansa tosi taitavasti ja kävi joka kohdan läpi myös hieman kertoen samalla. Kun hevosestakin huomasi, että se rentoutui ja hieronnasta näytti olevan apua. Viikon sisään nyt pitäisi näkyä sitten eroa, mutta loppuviikon se saa olla kevyellä käytöllä, toisinsanoen huomenna aloitetaan ravailulla ja taivuttelulla, kevyempää ratsastusta. Eikä hyppyjä nyt ihan pariin päivään. Uusi aikakin tuli heti varattua ennen kisoja, jospa tästä olisi vielä paljon apua tälle herkkä hipäiselle ! Suosittelen kyllä lämpimästä tätä.

Pahoittelen kuvien laatua, kun ovat kännykällä otetut, eikä se ole parhain mahdollinen.

Kun ei vaan toimi

Oon ollut nyt pidemmän aikaa pois täältä blogista (taas). Syynä löytyy ihan vaan se, ettei ole ollut intoa kirjottaa, ei oikeastaan ole ollut edes aihetta, enkä edes kerennyt! Pitkästä aikaa istahdin rauhassa tähän koneen ääreen ja nyt on päässä asiaa, jotka haluan tänne blogiin purkaa.

Me ollaan Milan kanssa kyllä koko ajan kisoissa käyty ja valmmenuksissa. Haettiin muuten ekaa kertaa aluevalmennus renkaaseen. Myös kotiin ollaan saatu valmentaja, joka käy sitten ihan kotikentällä pitämässä valmennusta. Kisat on mennyt vähän niin ja näin. Toisinsanoen ei mitenkään. Yhdet kisat mentiin hyvillä mielin vaikkakin molemmista luokista 4vp, mutta heppa tuntu hyvältä ja molemmilla oli hyvä mieli! Välillä on joutunut itkua pidättelemään kotona ja hammasta purren miettiä, mitä tapahtui ja mitä tein väärin. Joskus harmittaa tosi kovasti ja katkerana katsoa muiden ratsastusta, kun se vaan näyttää ulkopuolisen silmiin niin sujuvalta ja helponnäköiseltä, niinkun sen kuuluukin. Kuulin nuo samat sanat eilen äitiltäni, hypätessäni Milalla. Kun taas itse totesin, että tämä tuntuu raskaalta ja jännittyneeltä. Tuon jälkeen, alkoi kieltely, eikä syytä oikein löytynyt. Harmittaa, kun kotona ja valmennuksissa tuntuu, että hypyt menee lähes aina nappiin ja Mila on rauhallinen. Kisoissa taas molemmat jännittää ja sitten Milan liika jännitys hankaloittaa sen omaa keskittymistä. Toki, olen itse vienyt Milaa eteenpäin ja minulle tullessaan sillä oli menty yhdet ainoat kisat, joten Mila on todella kokematon ja ikäisekseen paljon jäljessä, vauva♥

Seuraavana päivänä eli eilen, otettin uudelleen hypyt ja 10cm pienemmillä esteillä ja yllätys yllätys, kaikki on taas hyvin. Hypyt olivat rentoja ja hyppypaikka löytyi. Mila oli selästäkin aivan rento ja laukassa venytti kaulaansa ja laski päätä alemmas. Molemmille jäi onneksi hyvä mieli tästä kerrasta. Tähän totean vaan, että voihan tammat !

Vielä yksi video GoR:in aluekisoista 100cm luokasta.

Pientä selvitystä

Moni on varmastikkin huomannut, että olen ollut poissa täältä bloggerin parista jonkin tovin. Mulla ei ole suoraan sanottuna ollut mitään kiinnostusta kirjottaa tänne ratsastuksesta, kun pää on ollut täynnä ajatuksia, keskeneräisiä sellaisia, joita en sitten halunnut tänne julkiseksi vielä kirjoittaa, mutta nyt ajattelin lähteä purkamaan asiaa, kun pään sisällä niitä on mietitty ja itketty ja yritetty kaikin keinoin korjata. Mutta palaan takaisin tähän ruudun taakse teille kirjoittamaan taas.

Tosiaan, joku on voinut nähdä ilmoituksenkin Milasta myytävänä. Ajattelin laittaa sen myyntiin, koska tuntui että se oli vain liian hankala minulle, vaikka itse sitä eteenpäin olen paljon vienytkin. Koska tottakai se harmittaa, kun ei radat onnistu ja miltein joka kerta voi olla vain pettynyt. Yritin sitten miettiä että onko vika siinä ettei meidän yhteistyö suju, muttei se kyllä siinäkään ollut. Kotona Mila on hypännyt ihan ongelmitta ja eilenkin hypättiin 110cm rataa kotona ja kaikki hyppypaikat onnistui samoinkuin tempo pysyi samana, eikä yhtään kieltoa tai pudotusta. Sileällä se liikkuu todella nätisti ja rennosti peräänannossa, tekee puhtaat laukanvaihdot, väistöt, avot ynnämuut ! Heti ilmotuksen laitettua Mila alkoi kulkea hyvin, tuntui että kokosin itsenikin esteillä ja ajattelin ehkä että nyt täytyy tehdä jotain, enkä halua tästä luopua. Joten nyt päädyimme ottamaan ilmoituksen pois, ollaan me sitten hyviä myymään hevonen, heh.. Nyt kuitenkin meillä treenit jatkuu ihan samalla mallilla, kovemmalla työllä ja erinlaisilla tekniikoilla. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi !
Neiti kuitenkin meille jäi ja jääkin, eikä minnekkään lähde.

'' Eihän se voi hypätä, kun ei se nosta jalkoja ''

Otsikosta voi jo arvella, mistä haluan tänään puhua. Jokaikinen ratsastaja tietää, että kuinka paljon välillä pistää vihaksi ja suorastaan raivostuttamaan kommentit ihmisiltä, joita ei todellakaan kerrota sinulle kasvotusten, vaan nimenomaan seläntakana. Sitten taas kun kommentin sanonut henkilö tulee kasvotusten kehumaan vielä hevostasi ja yhteistyötä, niin eipä siinä tilanteessa enään kovin hymyilytä tuo asia. Tämä on vaan yksi tosi tosi ikävä puoli tässä ratsastuksessa, usein siihen liittyy kateellisuus ja myös ehkä se, ettei olettaisi vaikka jonkun ratsukon pärjäävän tai sitten se onkin kehittynyt ja mennyt eteenpäin ja ratsastaisi siistin radan ja sitten siitä tulisikin armoton haloo, koska se nyt menikin nätisti. Siinä hetkessä kun ikävän kommentin kuulee ajattelen itse usein, että noh toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, etten jäisi sitten miettimään asiaa pidemmälle. Tosiasiassa kyllä se vähän jonnekkin takaraivoon jää se kommentti.

Tuo kommentti otsikossa on äitini kautta kuulemani lausahdus valmennuksessa. '' Eihän se voi hypätä, kun se ei nosta jalkoja. '' Keskustelua nähtävästi oltiin silloin pohdittu siitä, kun Mila on pudottanut esteen ja ollut todella jännittynyt. Jospa nyt laitetaan pari faktaa tähä pöytään tästä asiasta. Mila on ihan todella jäykkä ja siihen menee pitkään, että se alkaa liikkumaan rennosti, mutta sitten taas jos se jännittyy kovasti niin se alkaa helposti vähän niinkuin pomppia paikoillaan melkein jalat suorina ja selkä pinkeenä. Jos sillä laukalla taas yrittää lähestyä estettä, saa aikaan vaan katastrofin eli se ei joko hyppää ollenkaan tai sitten nimenomaan pudottaa. Toisaalta hyvin huvittava ja ristiriitainen kommentti.

 Töppöset ylös !

Toinen kaverini kautta kuulema kommentti kisakatsomosta oli, että '' Se näyttää ihan ravurilta.'' Alkuun oikaisu, se on kuitenkin toiminut laukkahevosena. Mila on 3/4 täykkäriä, joten rakenteeltaan se ei todellakaan olekkaan mikään roteva taikka tosi pyöreä, vaan se on todella siro, mutta nykyään neidillä on todella hyvät lihakset, jotka kehittyy koko ajan. Milla on kyllä yhtä jalkaa, koska se ei voi syödä maasta kunnolla,ilman että sen toinen jalka on koukussa, koska omaa todella pitkät sirot jalat. Myös kaula on suhteellisen pitkä. Varmasti alkuun Mila on näyttänyt  siltä ravurilta alussa, muttei mielestäni enään, kun on saanut lihasta päälleen ja vähän enemmän massaa. Kyllä itseänikin kauhistutti alussa käydä kokeilemassa Milaa, kun se oli pelkkää luuta ja nahkaa, oikeasti. Laitan alas vielä pari kuvaa teille vertailun vuoksi alkuajoilta ja nykyhetkestä.

                                2013 kisoista                       

2014 kisoista

2012

2013 (valitettavasti ei uudempia koulukuvia)

Uusi kisatakki - Pikeur Shannon

Tilasin Saksasta taas kerran samasta tutusta Loesdausta. Tällä kertaa tosin tilasin vain tämän ihana ihanuuden uuden kisatakin ! Meni kauan etsiä sopivaa takkia, joka minun mieltäni miellyttää. Oon yleensä tosi nirso tälläisissä asioissa, mutta tämän takin nähdessä netissä en empinyt yhtään. Koko oli helppo katsoa kun entinen takki olin myös Pikeurin, josta en nyt enään raahinutkaan luopua kun kaupaksi ei mennyt. Nyt on ainakin kouluun sekä esteille omat takkinsa :-D Takki oli siis edullisesti alessa vielä vaan 179€ !

Takissa on ihanat bling bling yksityiskohdat hihassa, johon on tehty kruunu ja Pikeur lukee kauluksessa timanteilla ja keskimmäinen nappi on yksin timantti! Alla olevassa kuvassa näette myös tuolla takin yläosassa olevan kuvioinnin, joka on tehty jonkinäkösissä kimaltelevilla jutskilla, ei nyt juuri tule mieleen mitä mahtavat olla. Takki on aivan täydellisesti istuva ja joustava, mutta todella tyköistuva ja lyhyt, mitä takista hainkin. Värinä tässä on ihan musta. Plussana tässä takissa on kyllä pidemmät hihat, kuin entisessä takissani ja vetoketjulliset näppärät taskut, jossa pystyy hyvin kantamaan vaikkapa lähtölistan ja setelit. Taskut ovat isot, mutten silti tunkisi niitä täyteen kaikenmaailman kamppeita.

En ole todellakaan varusteurheilija, mutta oon aina miettinyt että millaisethan nämä Kingslandin sukat ovat, kun kuitenkin hintaa löytyy 15€. Monella on tämän tyyliset yksiväriset sukat tai sitten ne kaksiväriset sukat, jotka ovat ohuet pohkeen kohdalta. Nämä minun ostamat sukat olivat coolmax sukat. Väri ei ole kyllä ihan se mitä halusin ja koko on vähän reilu. Sukat näyttivät ihan tavallisilta sukilta, mutta kun laitoin nämä jalkaan, nää sai mut yllättymään. Hitto ! Nämähän on jopa tosi hyvät ja pehmoset jalassa. Tuntuvat kevyiltä eikä nukkaa eikä ole sellaiset karheat, niinkuin useat sukat ovat. Toivottavasti ei pesussakaan mene karheiksi. Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen näihin ostoksiini :)

Onnistunut hyppykerta ja panssarin testaus

Pitkästä aikaan äiti suostui tulemaan kuvaamaan edes hetkeksi kentän reunalle, jotta edes pari kuvaa tänne saisin ja niin sain kuin sainkin nimenomaan ne pari kuvaa.  

Meillä oli sunnuntaina Milan kanssa kunnon hyppypäivä, kun kentällä taas pääsi paremmin hyppäämään ja se oli lanattu ja pinta rikkoutunut hieman. Reenailut meni kaikinpuolin hyvin, koska vihdoin alkaa lähestymiset onnistua yhdessä nappiin ja rytmi säilyy. Myös iso askel on se, että laukka rullaa eikä Mila jännity ja jää pomppimaan paikoilleen ja se sattuu minun selkään, kun se pamauttaa minut satulaa vasten ja sitä kautta milskun selkään. Neidissä oli mukavasti virtaa ja hypyt kyllä tuntu erinlaisilta kuin vaikkapa vuosi takaperin. Ponnistusvoimaakin on lihasten myötä tullut julmettomasti lisää !

Milahan alkaa näyttää jo hevoselta hypätessään, mutta nuo karmivat jäljet lavoissa on kiitos loimen. Onneksi on talkkia joka auttaa. Mila on lähtenyt myös pikkuhiljaa enemmän itse imemään esteellä, eikä vain kiidä ja hyppää, kun hyvältä tuntuu. Se antaa myös minun ratsastaa sitä, ilman että se suuttuu ja vetäisee herneet nenukkiin. Eli paljon on edistystä tapahtunut 3 vuoden aikana!

Kuvassa myös näkyy, että meillä on panssari, jonka ei todettu auttavan Milaa yhtään, joten räyskämiset taitaa olla korvien välissä suurimmaksi osaksi. Ajateltiin siis, että panssari jakaisi sen paineen joka tulee normi satulavyöstä niin suuremmalle alueelle, mutta ei se siitä siis johtunutkaa. 

Vaaleanpunainen aarrearkkuni

Tänään pääsettekin tutkailemaan, että mitä sieltä Milan vaaleanpunaisesta lootasta nyt kaunistelematta sitten löytyykään ! Kieltämättä, avatessani harjapakkia minulla ei ollut kovinkaan paljoa tietoa, mitä siellä pohjalla sitten on, koska välillä on tapana kiireessa ja väsyneenä vaan heittää kaikenlaista tavarata sinne.

Tämä postaus on siis Blogitalli.fi.n VIIKON BLOGIHAASTE
Jos kiinnostaa näyttää muillekkin se sinun aarrearkkusi sisältö, niin käyppäs osallistumassa Blogitallin sivuilla täällä näin.  Yhtä onnekas bloggaaja palkitaan 1hevosvoiman sponsoroiman 2 kahden harjan setin ja yllätyspalkinnon !

Lähdetäänpäs purkamaan sitä harjaboxia nyt.

Tässä on jo pieni kurkkaus sinne likaiseen harjaboxiini, kun talvella ei tule oikein pestyä ja tuo vaaleanpunainen boxi ei oikein imartele värillään silloin... Toki tämä ei ole tavallinen boxi vaan soveltuu myös penkiksi, jonka päälle äiti heittää AINA kaikki likaiset ruokinta astiat ja kauhat. Se selittäneen laatikon päällisen mustanruskean kuorrutteen.

1. Entinen vaaleanpunaruskea suht.pehmeä taipuisa harja. Tämä on ollut enemmänkin käytössä sämpyllä kuin Milalla.

2. Ei kertaakaan käytetty hevosenkengän muotoinen jämäkkä harja, tuollaisella tapilla.

3. Hiten ja sämpyn kuminauhat löytyivät siis Milan pakista ! Löytyy pinkkejä ponille ja vähän miehisempään meininkiin mustia.

4. Equipagen fleecehanskatkin löytyivät !

5. Aivan mahtava lila hännän ja harjan selvitysharja. Ollut törkeän hyvä ja selvittää nopeasti ja katkomatta jouhia.

6. Milan lemppari vaaleanpunainen harja. Se on niiiiin pehmeä !

7. Vaaleanpunainen pehmoinen pölyharja.

8. Fiskarsin sakset täytyy löytyä pakista, jotta saadaan tukat kuntoon.

9. Aikoinaan polluxista tullut kaviokoukku, joka on osoittautunut erittäin huonoksi, mutta silti se jotenkin pyörii tuolla pohjala. Punainen kaviokoukku on kuitenkin aina käytössä ollut.

10. Tenavatalkilla pelastetaan Milan nahka. Koska loimet hiertää yleensä lavoista ja välillä on satula hangannut, kun Mila on lihonut ja satula ei olekkaan enään niin sopiva. Joten tälläinen pieni ensiapu milskulle.

11. Sämpyn vanha vaaleansininen puuvarrella oleva jämäkkä pölyharja. Ei kyllä ole tullut käyttöä.

12. Ihana pumpulin pehmeä harja, josta Mila tykkää. Tuntuu kuin hyppäisi hattaran sekaan.

13. Toinen samantyylinen kuin edellä mainittu harja, mutta hieman jämäkämpi ja enemmän harjaksia. Kuitenkin pysyy erittäin pehmeänä.

Milalla ei ole kovinkaan kovia harjoja, koska se ei vaan siedä niitä, kun omistaa kesät talvet vielä kaikenlisäksi niin silkkisen lyhyen karvan. Joten kovat harjat olen aikalailla käytöstä jättänyt pois, paitsi jos on kamala likapinttymä tai kova lika klöntti taikka sitten hännän & harjan selvitykseen.

Blondit harjoituskilpailuissa

Oltiin tällä kertaa seuramme harjoitusestekilpailussa Lumon kanssa.  Lumo on siis se suomenhevonen, jota minä olen esteille opettanut ja hypännyt Lumolla ensimmäiset esteensä. Lumoa alkoi kanssani yhdessä reenata aina välillä toinen aikuinen, joka käy sillä valmennuksissa, koska itse yleensä menen Milan kanssa ja ajat on hankala sopia sitten yhteen. Jotenka minä sitten valmentaudun sillä yksin äitini avustuksella. Koulua sillä treenaa tämän karvakorvan omistaja, Susanna.

kuva on kesän kisoista.

Nyt kun Lumon laukkaa on hiottu niin paljon paremmaksi, luonnistuu paremmin jo lähestymiset esteille ja kaarteiden ratsastus. Kunto ei vielä ole katossa ja kun sitä massaakin on, mutta siinäkin on jo hurjan suuri muutos tapahtunut. Kisoissa nimittäin jaksoi mennä kaksi rataa todella raskaalla pohjalla. Lopussa kyllä hieman alko vauhti hiipua, mutta ymmärrettäväähän se on.

 

Rata 1.50-60cm

Ensimmäinen rata sujui kieltämättä hyvin ! Lumo oikeastaan ylitti odotukseni. Tuntui, että oikeasti allani on hevonen eikä ruutitynnyri. Se oli herkkä ja kuunteli avut ja treeneihin unohdin laittaa kannukset jalkaan ja auta armias tuliko siitä yhtään mitään, kun tällä tarvitaan paljon pohjetta. Tuntui jopa helpon hyvältä ratsastaa Lumoa. Oksereille tuli hyvät lähestymiset ja huh, kyllähän tämä kääntyy vaikka pennin päällä, jos sille päälle sattuu !

Rata 2.70cm

Tälle radalle alkoi jo vauhti hyytyä, kun taisi alkaa ottamaan kunnon päälle. Toisinaan pohja on tälle hevoselle todella raskas, kuten huomaatte, ei ponski ole hoikimmasta päästä, mutta paljon on jo karissut pois. Radalla alkoi vähän Lumonkin keskittyminen mennä väsymisen vuoksi ja lähestymiset eivät enään olleet niin tarkkoja. Sarjalle se puski kyllä kovasti tuonne vasempaan reunaan. Mutta muuten kyllä ei voi olla kuin ylpeä tästä hepasta !:)