Ollaan kotivalmentajan kanssa taas treenailtu, kun yhdessä vaiheessa tuntu että tuli joku solmu, eikä se tilanne vaan siitä auennut. Toki vaihdoin myös satulavyön panssariin, sekä uuden kuolaimen, joka vaikuttaa erittäin positiivisesti Aasiin. Voin kirjoittaa kuolaimesta tarkemman postauksen vielä myöhemmin. Mutta nyt ollaan saatu taas asioita kuntoon ja Aasi on ruvennu hyppäämään tosi hyvin. Ollaan treeneissä haettu sitä rentoa ja kivaa hyppäämis kokemusta Aasille ja sitä, että se voi luottaa muhun. Välillä aina mennään vähän mukavuusalueiden yli ja tehdään vaikeampia tehtäviä. Hieman rajoitetusti joutuu toki treenaamaan meidän kentällä, kun ei ole mahdollisuutta oikein maneesiin.
Ollaan löydetty takaisin se rentous ja hyvä hyppykaari hyppyihin. Aasilla on ihana hypätä, koska se hoitaa ponnistuspaikat mielellään itse ja sillon hyppääkin parhaiten kun antaa sen itse katsoa paikat eikä ala ite säätämään niidenkanssa. Yleensä siis aina ponnistuspaikat on meillä onnistuneita, tosin A haluais välillä lähteä turhankin kaukaa. Meillä esteillä treenattavaa on nimenomaan esteiden välit ja varsinkin kaarteet, että laukka säilyy hyvänä ja aktiivisena ja jotta saadaan sitä takaosaa enemmän alle. Usein laukka vähän sammuu karteeseen, joka taas hankaloittaa hieman esteelle tuloa.
Aasi on kuitenkin ihanan rehellinen hevonen ja jonka hypyissä voi vaan nauttia ja se jopa tuntuu siltä kun se vaan liitää kevyesti ylitse. En oo koskaan treenannu näin hienolla hevosella, joka on niin tarkka jaloistaan ja osaava esteillä ja omistaa vieläpä ihan todella laadukkaan hypyn! Nyt kuitenkin katse kohti seuraavia kisoja eli hallialuemestaruuksia. Toivottavasti päästään tää kausi jo päästään kisamaan täysillä ja saadaan homma rullaamaan.
Tää on se mun elämäni estehevonen. Kaikista vaikeuksista huolimatta mä olen niin onnellinen, että tää hevonen löytyi ja tuli mulle♥
