kaikki alkaa puhtaalta pöydältä

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kirjottaa tänne blogiin. Minulla on siis ollut olisikohan kolme blogia ja toisen poistin, koska ei innostus riittänyt ja  ensimmäinen olisi siis vain minun ja kisaponilleni Sandylle sitä pääset katselemaan tästä. Sandyn blogia en siis enään pidä erikseen. Kolmas blogihan siis on tämä tässä !  Ajattelin, että asiaa helpottaa huomattavasti se , että yhdistän kaiken ja toivon ettei siitä tule liian sekalainen, koska on tosi raskas yrittää pitää kolmea blogia tai edes kahta yhtä aikaan, kun on kumminkin kouluhommat, poikaystävä ja kaikki viisi eläintä hoidettavana.Minusta ei olekkaan kuulunut pitkään aikaan yhtikäs mitään joten palataanpas ajassa hieman taakse päin.

Ensinnäkin viime viikon perjantaina jouduin jättämän hyvästit ihanalle ja maailman sympaattisimmalle nelijalkaiselle tassuttajalle, Martalle. Martta oli kultainennoutaja, mutta se oli todella säikky ja pelkäsi esimerkiksi nyt leivänpaahdinta ja uunin lämmitystä. Sillä oli  myös eroahdistus. Päätimme, että se on saanut elää hyvän elämän ja se olisi aika lähteä nukkumaan ikuista unta. Koska ei se ollut enään koirallekkan mukavaa, kun pelkäsi kaikkea. Marttaa ei tutkittu sen enempää eläinlääkärillä,kun sillä oli joku paha hormooni juttu, en nyt muista että mikä. Koulusta, kun tulin kotiin huomasin, että kaikki sen peti,ruokakupit,valjaat oli poissa ja tajusin, Martta on lähtenyt.

Milan kanssa ollaan edetty jo todella paljon. Hevoselta on karsiutunut pois turhanpäivänen riehuminen ja pystyyn hyppiminen. Startattiin parit alue-estekilpailut kesällä ja mentiin vain 80cm ja 90cm. Molemmista siistit nollaradat, jes! Hyppytekniikka on parantunut ihan huisisti. Ennen saattoi tehdä vaan tasajalka hyppyjä ja hypätä mistä sattuu. Milassa on paljon hyviä puolia ja se on todella yritteliäs ja rehellinen. Uskokaa tai älkää, se ei kiellä! Vaikka se tulis, kuinka lähelle estettä se silti yrittää kaikkensa. Voin laittaa myöhemmin tänne videon siitä miten sen hyppytekniikka on parantunut ja muuttunut. 

kiitos kuvasta Janika Pelkonen !

kiitos kuvsta enmi.kuvat.fi !

Ja vielä Sandy. Se on päässyt nyt todellakin viettämään eläkepäiviään, vaikka kuinka sanoin, että en minä enää kisaa sillä, mutta aina kun ratsastin sandyllä ja nykysin siis mennään melkein vaan koulua, koska yritellään säästellä ponin jalkoja niin ajattelin, että minä haluan vielä näyttää kouluradalla tämän ponin vielä kerran ! Kun koskaan kouluradalla se ei ole toiminut hyvin vaan aina se on jännittynyt, mutta nyt 6 vuoden harjoittelun jälkeen päätin mennä vielä meidän seuran omiin koulumestaruuksiin. No mentiin sitten ihan ponienmestaruuksissa ja sieltä sitten tulikin pitkään haluamani koulumestaruus ! On se poni vaan niin hieno vieläkin! Tosin osaa se olla känkkäilijä vieläkin ja maastossa ei ole vieläkään oppinut kunnolla käyttäytymään vaan aina sen on päästävä hyppimään ja pelkäämään toisia hevosia.