Kun ei vaan toimi

Oon ollut nyt pidemmän aikaa pois täältä blogista (taas). Syynä löytyy ihan vaan se, ettei ole ollut intoa kirjottaa, ei oikeastaan ole ollut edes aihetta, enkä edes kerennyt! Pitkästä aikaa istahdin rauhassa tähän koneen ääreen ja nyt on päässä asiaa, jotka haluan tänne blogiin purkaa.

Me ollaan Milan kanssa kyllä koko ajan kisoissa käyty ja valmmenuksissa. Haettiin muuten ekaa kertaa aluevalmennus renkaaseen. Myös kotiin ollaan saatu valmentaja, joka käy sitten ihan kotikentällä pitämässä valmennusta. Kisat on mennyt vähän niin ja näin. Toisinsanoen ei mitenkään. Yhdet kisat mentiin hyvillä mielin vaikkakin molemmista luokista 4vp, mutta heppa tuntu hyvältä ja molemmilla oli hyvä mieli! Välillä on joutunut itkua pidättelemään kotona ja hammasta purren miettiä, mitä tapahtui ja mitä tein väärin. Joskus harmittaa tosi kovasti ja katkerana katsoa muiden ratsastusta, kun se vaan näyttää ulkopuolisen silmiin niin sujuvalta ja helponnäköiseltä, niinkun sen kuuluukin. Kuulin nuo samat sanat eilen äitiltäni, hypätessäni Milalla. Kun taas itse totesin, että tämä tuntuu raskaalta ja jännittyneeltä. Tuon jälkeen, alkoi kieltely, eikä syytä oikein löytynyt. Harmittaa, kun kotona ja valmennuksissa tuntuu, että hypyt menee lähes aina nappiin ja Mila on rauhallinen. Kisoissa taas molemmat jännittää ja sitten Milan liika jännitys hankaloittaa sen omaa keskittymistä. Toki, olen itse vienyt Milaa eteenpäin ja minulle tullessaan sillä oli menty yhdet ainoat kisat, joten Mila on todella kokematon ja ikäisekseen paljon jäljessä, vauva♥

Seuraavana päivänä eli eilen, otettin uudelleen hypyt ja 10cm pienemmillä esteillä ja yllätys yllätys, kaikki on taas hyvin. Hypyt olivat rentoja ja hyppypaikka löytyi. Mila oli selästäkin aivan rento ja laukassa venytti kaulaansa ja laski päätä alemmas. Molemmille jäi onneksi hyvä mieli tästä kerrasta. Tähän totean vaan, että voihan tammat !

Vielä yksi video GoR:in aluekisoista 100cm luokasta.